Mira ja Aleksandra in Kenya

Eipä tarvi sitten ainakaan vanhainkodissa valehdella Mira täällä kirjoittelee. Meillä on mennyt täällä Keniassa yleisesti katsoen aivan vallan mainiosti, mutta muutamia hetkiä on tullut vastaan, missä on tullut vähän äitiä ikävä. Tässä postauksessa kerron jäätävimmistä tilanteista, mitä vastaan on tullut, sekä pohdin hieman pelkojani, joita minulla oli ennen tänne lähtemistä. Tämän postauksen idea ei ole pelotella ketään, vaan lähinnä viihteen muodossa kertoa kummallisista sattumuksista, joita olemme kohdanneet. Täälläkään ei kaikki mene aina niinkuin Strömsössä :D.  Lähtemiseen liittyvät pelot Koen tässä tekstissä myös hyödylliseksi käsitellä lähtemiseen liittyviä pelkoja. Ennen tänne tuloa varmaan kaikki meistä olivat käyneet kaikenmoisia kauhukuvia päässään läpi, mitä voisikaan sattua. Nyt jäljestä päin asiaa pohdiskellessa, mua pelotti välillä tosi paljon tänne lähteminen.  Muistan, kun luin ulkoministeriön matkustustiedotteen Keniasta, kihosi kyllä kyynel...

Perillä loppusijoituksessa Lomapostausten viimeinen osa ja viimeinen matkakohde, nimittäin Diani Beach. Diani Beach sijaitsee siis myös Mombasassa, mutta matkustimme sinne Mombasan kaupungista noin 2 tuntia. Kahden matatumatkan ja yhden lauttamatkan jälkeen pääsimme kohteeseen! Perillä meitä odotti kerrassaan mahtava hostelli, ja oli ihan ajatus että täällä saa nyt rentoutua seuraavat neljä päivää. Heti perille saapuessa tuli fiilis, että nyt tultiin tosi kivaan paikkaan ja yleinen tunnelma oli miellyttävä ja rento. Lisää plussaa, ympäristössä hengaili myös paikan omistajan koiranpentu, joka vaihteluksi oli puhdas ja hyvässä kunnossa, ja sitä uskalsi paijata niin paljon kuin sielu sieti. Majoitus oli myös elämys sinänsä, suuren puun ympärille rakennettu ns puumaja, olkikatto ja seinätkin taisi olla bambua. Yöllä täytyi käyttää korvatulppia, sillä puuta jauhavat termiitit saivat leuoillaan melko kovan äänen aikaiseksi. Tässä paikassa oli myös baari ja kahden kokin ravintol...

Allu täällä. Päästiin lempiaiheeni pariin! "Jos metsään haluat mennä nyt.." Kakamegan sademetsä oli ollut yksi koko vaihdon odotetuimpia kohteita ainakin minulle, sillä rakastan metsiä ja luonnossa samoilua ylitse kaiken. Suomen metsät ovat ihan omaa laatuaan, joten olin innosta piukeana päästessäni tutustumaan aivan erilaiseen metsään ja vielä Kenian maaperällä. Hetken saatiin jo jännittää, että toteutuuko koko reissu, kun sairastumisten vuoksi jouduttiin siirtelemään pariin otteeseen lähtöä. Vihdoin jokainen osallistuja oli terveenä ja kunnossa, ja päästiin eräs lauantaiaamu lähtemään matatun kyydillä kohti Kakamegaa.  Saavuttiin muuttuvien tekijöiden vuoksi myöhässä aikataulusta majoitusalueelle, mutta kaikki ehjinä ja rankkasateesta huolimatta kuivina. Heitettiin kamat telttoihin, ja lähdettiin reissun ensimmäiselle kävelylle metsään. Saatiin  mukaan todella pätevä ja mukava opas, joka tunsi metsän kuin taskunsa. Nähtiin heti metsän laidalla ...