Kakamegan sademetsä

Allu täällä. Päästiin lempiaiheeni pariin!

"Jos metsään haluat mennä nyt.."

Kakamegan sademetsä oli ollut yksi koko vaihdon odotetuimpia kohteita ainakin minulle, sillä rakastan metsiä ja luonnossa samoilua ylitse kaiken. Suomen metsät ovat ihan omaa laatuaan, joten olin innosta piukeana päästessäni tutustumaan aivan erilaiseen metsään ja vielä Kenian maaperällä. Hetken saatiin jo jännittää, että toteutuuko koko reissu, kun sairastumisten vuoksi jouduttiin siirtelemään pariin otteeseen lähtöä. Vihdoin jokainen osallistuja oli terveenä ja kunnossa, ja päästiin eräs lauantaiaamu lähtemään matatun kyydillä kohti Kakamegaa. 

Saavuttiin muuttuvien tekijöiden vuoksi myöhässä aikataulusta majoitusalueelle, mutta kaikki ehjinä ja rankkasateesta huolimatta kuivina. Heitettiin kamat telttoihin, ja lähdettiin reissun ensimmäiselle kävelylle metsään. Saatiin  mukaan todella pätevä ja mukava opas, joka tunsi metsän kuin taskunsa. Nähtiin heti metsän laidalla olevissa puissa korkealla latvoissa apinoita, joiden tarkkaa nimitystä ei millään muista. Olin heti myyty. Metsässä tuoksui kosteus, puut ja erilaiset kasvit. Tuntui myös hämmentävän kotoisalta kävellä korkeiden puiden ympäröimänä, vaikka äänimaailma ja tunnelma oli täysin erilainen mihin on tottunut. 

Saatiin nähdä puu, joka oli "syönyt" toisen puun lähes kokonaan. Kuultiin myös puusta, jota käytetään kommunikointiin hakkaamalla juurakkoa kepillä, sekä santapaperipuusta jonka lehtiä naiset käyttävät karhentamaan kynsiä ennen niiden lakkaamista jotta lakka pysyy käsitöitä ym tehdessä paremmin. Saimme myös kuulla useita käyttökohteita, miten puiden lehtiä tai kaarnaa voi hyödyntää. Joku puu kuulemma parantaa malariaa, eräs jopa eturauhassyöpää ja moni parantaa yleistä vastustuskykyä. Erään puun lehtien uuttamisella parannetaan alkuvaiheen astmaa ja lievitetään astmakohtauksia. Oli myös lajike, jonka käyttö kiihdyttää aineenvaihduntaa ja laihduttaa, sekä eräs unettavia vaikutuksia antava puulajike.

Poikettiin niityn laitamalla kurkkaamassa päivänvaloa. Opas kertoi puiden nielaisevan niittyä hiljakseltaan, ja todisteena tästä oli vanha näkötorni, joka oli jo hyvän matkaa kasvillisuuden peitossa ja niityn rajan metsäpuolelle kadonnut. Oli kuitenkin ilo kuulla, kuinka sademetsän luonnolliseen kasvuun ja eloon ei puututa enää ihmisten toimilla mm. harventamalla.  

Sukellettiin takaisin metsään, ja siirryttiin kulkemaan kapeampia polkuja. Oli hieman ihmettelemistä, kun kaukaa kuuluu ammumista ja kilinää ja yhtäkkiä näkyy vieressä ryhmärämä lehmiä hömelön näköisenä tuijottelemassa meitä. Hämmennys oli varmasti molemminpuolista. Yksi lehmä seurasikin meitä uteliaana hetken matkaa ja paineli lopulta takaisin syvemmälle metsään jatkamaan karkuretkeään.

Käveltiin tiheässä metsässä pienen polun johdattelemana välillä hiljaisuuden vallitessa. Tunnelma oli melkein taianomainen. Tuntui kuin meidän kulkuamme olisi seurannut useampia silmäpareja, ja että me olemme vain ohikulkumatkalla toisten kotometsässä. Runsaan kasvillisuuden tarjoama tuoksukirjo oli laaja. Välistä tuoksui huumaavan makealta, välistä vahvan kitkerältä, mutta pääosin ihanan raikkaalta sademetsältä. Lisäksi sademetsälle tyypillisesti satoi pientä tihkua. 

Käveltiin määrällisesti vain muutamia kilometrejä, mutta aikaa kului silti kolmisen tuntia. Palasimme takaisin majoituksille jossa pääsimme istumaan nuotion ääreen päivälliselle. Fiilisteltiin päivää ja todistettiin kuinka pimeää metsän keskellä onkaan, kun valosaasteet eivät tee hallaa täällä.

Vetäydyttiin telttaan nukkumaan joka kuhisi aluksi muurahaisia. Pienestä viileydestä ja kovasta sateesta huolimatta yö meni mukavasti. Herätys oli 4:30, ja meni hetki tottua yön viileyteen. Posootimme pilkkopimeässä kirkkaan tähtitaivaan valossa menemään mopojen kyydissä hiekkatietä noin viitisen kilsaa. Aloitimme auringonnousuvaelluksen taskulamppujen valossa. Ympäröivä pimeä metsä oli kiehtova kaikessa hiljaisuudessaan, sillä tiesi sen olevan täynnä elämää. Kavuttiin hiljakseltaan kukkulan huipulle aamun hitaasti valjetessa. Istahdettiin huipulle ja fiilisteltiin. Aamu valkeni kultaisen pehmeänä vuorten takaa, ja valaisi sankkaa sademetsän latvustoa, jonka yläpuolella istuimme. Huipulta näki latvustojen päällä lepäilevät kauniit usvakerrokset, ja kuinka taivas leikitteli väreillä. Metsä alkoi hiljalleen heräilemään auringon kavutessa ylöspäin. Hetki tuntui taianomaiselta. Mietimme onnellisena kuinka kiitollisia olemme. 

                                                 

Poikettiin paluumatkalla lepakkoluolassa. Paikka oli oletetun kostea, ahdas ja täynnä säikähtäneitä lepakoita.

Käveltiin samaa reittiä takaisin alas, ja oli huvittavaa huomata, kuinka paljon valo ympäristölle tekee. Ympäröivä metsä ei tuntunut olevan painostavan lähellä kuin aamun pimeydessä, vaan tarjosi parasta antiaan valon työntyessä läpi latvojen luoden lähinnä satumaista tunnelmaa. 

En olisi millään halunnut lähteä, mutta aamupala oli syötävä ja lähdettävä takaisin Kisumuun. Olisin voinut kävellä keskellä metsää ja istua kannon nokkaan fiilistelemään vielä metsän tuntua. Ihmeellinen paikka. 

Lähtöä tehdessä leirin reunalla olevista puista laskeutui muutama apina aamupalalle. Sai niitäkin vielä ihmetellä lähempää. 

Meni kyllä koko vaihdon kohokohtiin tämä reissu.

Viikon päästä pääsee nautiskelemaankin sitten Suomen lumisista metsistä!