Mira ja Aleksandra in Kenya

Tervehdys taas! Saimme tällä viikolla uuden kokemuksen, kun pääsimme Kenyan Kids -harjoittelupaikkamme kautta auttamaan tungiaasista eli hiekkakirppujen aiheuttamasta loisinfektiosta kärsiviä ihmisiä. Tietoa hiekkakirpuista Katsotaanpas hieman näin aluksi, minkälaisten olioiden kanssa ollaan tekemisissä. Hiekkakirppu on trooppisilla alueilla tavattu loishyönteinen. Täällä Keniassa yleinen nimitys hiekkakirpuille on "jiggers". Ne elävät maaperässä kuten hiekassa ja mudassa. Kun paritellut naaraskirppu löytää mahdollisen isännän, se hyppää (kyllä, ne pystyvät hyppäämään noin 20cm matkan) iholle, tyypillisesti jalkaan tai käteen. Ne tunkeutuvat ihon sisälle, jättäen peräpäänsä ihon pinnalle jotta ne pystyvät munimaan. Kyseessä ei ole harmiton tartunta, sillä hoitamattomana tungiaasi ihossa voi aiheuttaa ihon paiseita ja kuolioita. Jopa kokonaiset sormet ja varpaat saattavat tuhoutua. Toissijaisena ongelmana tungiaasista voi seurata infektioita, kuten esime

Ensimmäinen harjoitteluviikko: Orientaatioviikon jälkeen oli kaikilla hakusessa, että missä aloittaisimme harkkamme, sillä sairaaloissa hoitajien lakot olivat edelleen päällä. Me aloitimme Miran kanssa mielenterveysharkan Lutheral Church for the Mentally Handicapped koulussa.  Kyseiseen kouluun pääsy oli monien lupahakemusten ja visiittien takana, mutta manantaina vihdoin pääsimme käymään ihan paikan päällä ja sopimaan harjoittelun aloittamisesta rehtorin kanssa.  Kävelimme lähes joka päivä reilut kolme kilsaa kotoa koululle. Matkalla nähtiin slummilaitaman elämää; lehmiä makoilemassa kaduilla, ruoanlaittoa avotulilla, paljon pikipikejä (mopoja) tienvarsilla odottavia kyytiläisiä, paljon pieniä koulupukuisia lapsia, kulkukoiria ja vuohia. Aamuliikenne on hektinen jo 7 jälkeen, ja onkin täysi työ pysyä hereillä ja puikkelehtia ihmisten keskellä ja varoa ettei jää jonkin ajoneuvon alle. Lisäksi ilmansaasteet ovat tehneet oman haasteensa ilmastoon sopeutumisessa

Turvallisesti perille Nyt on pian kaksi viikkoa elelty täällä Keniassa, ja nyt on vihdoin hetki aikaa ja jaksamista syventyä blogin päivittelyyn. Onneksi olemme melkein joka päivä kirjoittaneet päiväkirjaan, jonka avulla on helppo palauttaa viikon tapahtumat mieleen. Matka sujui osaltamme ilman hankaluuksia, noin 27 tuntia kesti matkustaa Seinäjoen kotiovelta Kisumun kotiovelle. Meidän jengi ! Kisumun koti paljastui oikein mukavaksi paikaksi, jonne on ihana tulla rentoutumaan raskaiden harkkapäivien jälkeen. Samassa talossa on ollut suomalaisia opiskelijoita aikaisemminkin, joten paikka oli jo valmiiksi hyväksi havaittu.  Orientaatioviikon sisältöä Heti ensimmäisenä päivänä sunnuntaina oli tapaaminen opettajamme kanssa Maseno Universityllä, Kisumun kampuksella. Kävimme läpi kunkin harkkatoiveita alustavasti. Orientaatioviikon aikana kävimme tutustumassa moneen eri harjoittelupaikkaan. Orientaatiota ja harjoittelun aloittamista on hieman haitannut täällä

Sit mentiin! Ellemme varmuudella tiedä,  kuinka tulee käymään, Olettakaamme,  että kaikki käy hyvin. -Mauno Koivisto- Ensin laskettiin vuodenaikoja, sitten kuukausia, päiviä, tunteja... ja nyt ollaan junassa matkalla kohti lentoasemaa! Viimeisiin päiviin Suomessa kuului läheisten "hyvästelyjä", pakkaamista, viimeisten tarvikkeiden metsästystä ja toki pientä stressiäkin. Tuntuu kovin kliseiseltä sanoa tämä, mutta myös tunteiden vuoristorata on tullut koettua muutamaan kertaan. Onnellisuudesta ja kuplivasta innostuksesta on lyhyt matka haikeuteen ja kevyeen ahdistukseenkin. Pakkaaminen oli omalta osaltaan haastavaa, kun täytyi punnita, mitä tarvitsee ehdottomasti ottaa Suomesta mukaan, ja mitä saa Kisumusta kaupasta. Keniassa on muovipussikielto, joten se täytyi huomioida pakkaamisessa. Harjoitteluun vaadittavien teoriaopintojen suorittaminen jäi meillä monen muuttujan vuoksi hieman myöhälle, joten koulutehtävät aiheuttavat jonki

Eli esittäytyminen Jaaa melkein heti perään tähän sitten tämä esittäytyminen. Ketä ollaan, mistä ollaan ja keistä tykätään.  Mira Terve, minä oon Mira, 21-v naishenkilö. Olen kotoisin Seinäjoelta ja tänne opiskelemaan jääminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja, ja hoitoalalla opiskeluiden jatkaminen on tuntunut luonnolliselta. Sydäntä lähellä ovat luonnossa liikkuminen, koirat, urheilu ja perhe. Edellisten opintojen aikana tein perioperatiivisen hoitotyön harjoittelun Espanjassa, Benalmadenan Xanit Hospitalissa. Harjoittelu oli tuolloin onnistunut, mutta huomattavasti lyhyempi, ja luulin, että maailmalla opintojen suhteen seikkailu on osaltani kokeiltu ja nyt voisin asettua elämään iloisena kotihiirenä. Toisin kävi, kipinä syttyi kansainvälisyysinfossa uudelleen. Halu astua pois mukavuusalueelta ja kehittyä hoitotyön ammattilaisena sekä ihmisenä ajoivat koittamaan jotain uutta. Koska miksi ei tänään, sillä huomenna ei välttäm

Lämpöisesti tervetuloa lueskelemaan blogiamme! Täällä kirjoittelee Mira ja Aleksandra, toisen vuoden terveydenhoitaja-opiskelijat Seinäjoen ammattikorkeakoulusta,  tarkemmat esittäytymiset tuonnempana. Lähdemme suorittamaan kolmen kuukauden ajaksi ulkomaan vaihto-opiskelua Keniaan, ajankohtana syksy 2019, syyskuun alkupuolelta itsenäisyyspäivään saakka.   Tarkoituksena Keniassa on suorittaa mielenterveyshoitotyön harjoittelu (7op) sekä gerontologisen hoitotyön harjoittelu (7op). Työharjoittelupaikat selviävävät tarkemmin vasta kohteessa. Lisäksi teemme projektitoiminnan harjoittelun (3op) joka tarkoittaa käytännössä muun muassa tätä blogia. Miksi perustimme blogin?  Opiskeluvaihtoa suunnitellessa toisten opiskelijoiden blogeista on ollut runsaasti hyötyä, sillä muiden hyvät kokemukset luonnollisesti helpottavat omaa epävarmuutta. Koitetaan vastailla täällä sellaisiin kysymyksiin, mitä itse pyörittelimme mielessä. Vähän niinkuin päiväkirja meille, jota on toivottavas