Alkusanat

Lämpöisesti tervetuloa lueskelemaan blogiamme!

Täällä kirjoittelee Mira ja Aleksandra, toisen vuoden terveydenhoitaja-opiskelijat Seinäjoen ammattikorkeakoulusta,  tarkemmat esittäytymiset tuonnempana. Lähdemme suorittamaan kolmen kuukauden ajaksi ulkomaan vaihto-opiskelua Keniaan, ajankohtana syksy 2019, syyskuun alkupuolelta itsenäisyyspäivään saakka.  

Tarkoituksena Keniassa on suorittaa mielenterveyshoitotyön harjoittelu (7op) sekä gerontologisen hoitotyön harjoittelu (7op). Työharjoittelupaikat selviävävät tarkemmin vasta kohteessa. Lisäksi teemme projektitoiminnan harjoittelun (3op) joka tarkoittaa käytännössä muun muassa tätä blogia.



Miksi perustimme blogin?
  1.  Opiskeluvaihtoa suunnitellessa toisten opiskelijoiden blogeista on ollut runsaasti hyötyä, sillä muiden hyvät kokemukset luonnollisesti helpottavat omaa epävarmuutta. Koitetaan vastailla täällä sellaisiin kysymyksiin, mitä itse pyörittelimme mielessä.
  2. Vähän niinkuin päiväkirja meille, jota on toivottavasti mukava lueskella jälkeenpäin ajan kuluessa.
  3. Kuten edellä mainittu, suoritamme blogin kirjoittamisen kautta projektitoiminnan harjoittelun, ja lisäksi käymme läpi oivalluksia ja kokemuksia mielenterveys- ja gerontologisen hoitotyön harjoitteluista (hoitotyöstä kiinnostumattomat pystyy nämä kohdat skipata, tekstit sisältävät toivottavasti muutakin kuin vain pelkkää opiskelua).
  4. Hyvä tiivistelmä meidän kuulumisista kavereille, kaimoille, äiskälle, ja kummeille ja niin edelleen. 

Seuraavassa postauksessa kunnollisemmat esittelyt meistä itsestämme. 

Terkuin, Mira ja Aleksandra




Kuvituskuvat (C) Mira, Kroatian lomamatkalta.....






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiekkakirppujen poistoa

Kuva
Tervehdys taas! Saimme tällä viikolla uuden kokemuksen, kun pääsimme Kenyan Kids -harjoittelupaikkamme kautta auttamaan tungiaasista eli hiekkakirppujen aiheuttamasta loisinfektiosta kärsiviä ihmisiä. Tietoa hiekkakirpuista Katsotaanpas hieman näin aluksi, minkälaisten olioiden kanssa ollaan tekemisissä. Hiekkakirppu on trooppisilla alueilla tavattu loishyönteinen. Täällä Keniassa yleinen nimitys hiekkakirpuille on "jiggers". Ne elävät maaperässä kuten hiekassa ja mudassa. Kun paritellut naaraskirppu löytää mahdollisen isännän, se hyppää (kyllä, ne pystyvät hyppäämään noin 20cm matkan) iholle, tyypillisesti jalkaan tai käteen. Ne tunkeutuvat ihon sisälle, jättäen peräpäänsä ihon pinnalle jotta ne pystyvät munimaan. Kyseessä ei ole harmiton tartunta, sillä hoitamattomana tungiaasi ihossa voi aiheuttaa ihon paiseita ja kuolioita. Jopa kokonaiset sormet ja varpaat saattavat tuhoutua. Toissijaisena ongelmana tungiaasista voi seurata infektioita, kuten esime...
Lue lisää

Jäätävimmät hetket Keniassa ja asiaa peloista

Kuva
Eipä tarvi sitten ainakaan vanhainkodissa valehdella Mira täällä kirjoittelee. Meillä on mennyt täällä Keniassa yleisesti katsoen aivan vallan mainiosti, mutta muutamia hetkiä on tullut vastaan, missä on tullut vähän äitiä ikävä. Tässä postauksessa kerron jäätävimmistä tilanteista, mitä vastaan on tullut, sekä pohdin hieman pelkojani, joita minulla oli ennen tänne lähtemistä. Tämän postauksen idea ei ole pelotella ketään, vaan lähinnä viihteen muodossa kertoa kummallisista sattumuksista, joita olemme kohdanneet. Täälläkään ei kaikki mene aina niinkuin Strömsössä :D.  Lähtemiseen liittyvät pelot Koen tässä tekstissä myös hyödylliseksi käsitellä lähtemiseen liittyviä pelkoja. Ennen tänne tuloa varmaan kaikki meistä olivat käyneet kaikenmoisia kauhukuvia päässään läpi, mitä voisikaan sattua. Nyt jäljestä päin asiaa pohdiskellessa, mua pelotti välillä tosi paljon tänne lähteminen.  Muistan, kun luin ulkoministeriön matkustustiedotteen Keniasta, kihosi kyllä kyynel...
Lue lisää

Harjoitteluviikko erityiskoulussa

Kuva
Ensimmäinen harjoitteluviikko: Orientaatioviikon jälkeen oli kaikilla hakusessa, että missä aloittaisimme harkkamme, sillä sairaaloissa hoitajien lakot olivat edelleen päällä. Me aloitimme Miran kanssa mielenterveysharkan Lutheral Church for the Mentally Handicapped koulussa.  Kyseiseen kouluun pääsy oli monien lupahakemusten ja visiittien takana, mutta manantaina vihdoin pääsimme käymään ihan paikan päällä ja sopimaan harjoittelun aloittamisesta rehtorin kanssa.  Kävelimme lähes joka päivä reilut kolme kilsaa kotoa koululle. Matkalla nähtiin slummilaitaman elämää; lehmiä makoilemassa kaduilla, ruoanlaittoa avotulilla, paljon pikipikejä (mopoja) tienvarsilla odottavia kyytiläisiä, paljon pieniä koulupukuisia lapsia, kulkukoiria ja vuohia. Aamuliikenne on hektinen jo 7 jälkeen, ja onkin täysi työ pysyä hereillä ja puikkelehtia ihmisten keskellä ja varoa ettei jää jonkin ajoneuvon alle. Lisäksi ilmansaasteet ovat tehneet oman haasteensa ilmastoon sopeu...
Lue lisää