Nyt se sitten alkaa

Sit mentiin!

Ellemme varmuudella tiedä, 

kuinka tulee käymään,

Olettakaamme, 

että kaikki käy hyvin.

-Mauno Koivisto-

Ensin laskettiin vuodenaikoja, sitten kuukausia, päiviä, tunteja... ja nyt ollaan junassa matkalla kohti lentoasemaa! Viimeisiin päiviin Suomessa kuului läheisten "hyvästelyjä", pakkaamista, viimeisten tarvikkeiden metsästystä ja toki pientä stressiäkin. Tuntuu kovin kliseiseltä sanoa tämä, mutta myös tunteiden vuoristorata on tullut koettua muutamaan kertaan. Onnellisuudesta ja kuplivasta innostuksesta on lyhyt matka haikeuteen ja kevyeen ahdistukseenkin.

Pakkaaminen oli omalta osaltaan haastavaa, kun täytyi punnita, mitä tarvitsee ehdottomasti ottaa Suomesta mukaan, ja mitä saa Kisumusta kaupasta. Keniassa on muovipussikielto, joten se täytyi huomioida pakkaamisessa.

Harjoitteluun vaadittavien teoriaopintojen suorittaminen jäi meillä monen muuttujan vuoksi hieman myöhälle, joten koulutehtävät aiheuttavat jonkin verran stressiä takaraivossa. Lisäksi harjoittelujen aloittaminen jännittää vähän siltä kannalta, kun mielenterveys- ja gerontologisen hoitotyön teoriatieto ei ole meillä vielä samalla lailla vahvasti selkärangassa, toisin kuin aikaisemmissa harjoitteluissa.

Tässä vaiheessa hyvä muuten kerrata, että menemme Kisumu-nimiseen kaupunkiin, joka on satamakaupunki Kenian länsiosassa Victoriajärven rannalla. Wikipedian mukaan vuonna 2009 Kisumussa oli noin 410 000 asukasta, ja ympäröivässä piirikunnassa noin 969 000 asukasta.  

Mira ja Ruu-koira, viimeiset halit juna-asemalla. Itku silmässä tietenkin.

Mitä seuraavaksi?

Vireillä on informatiivinen postaus, joka on erityisesti suunnattu vaihto-opiskelua ja ulkomailla harjoittelua suunnitteleville. Edessä on 26 tunnin pituinen matkustus, joten varmaan saamme sitä työstettyä. Matkustamme ensin Seinäjoelta junalla Helsinkiin, josta lennämme Dohan ja Nairobin kautta Kisumuun.

Terkkuja tutuille ja hyvää reissua meille !

Mira ja Aleksandra