Orientaatioviikko



Turvallisesti perille

Nyt on pian kaksi viikkoa elelty täällä Keniassa, ja nyt on vihdoin hetki aikaa ja jaksamista syventyä blogin päivittelyyn. Onneksi olemme melkein joka päivä kirjoittaneet päiväkirjaan, jonka avulla on helppo palauttaa viikon tapahtumat mieleen. Matka sujui osaltamme ilman hankaluuksia, noin 27 tuntia kesti matkustaa Seinäjoen kotiovelta Kisumun kotiovelle.
Meidän jengi !


Kisumun koti paljastui oikein mukavaksi paikaksi, jonne on ihana tulla rentoutumaan raskaiden harkkapäivien jälkeen. Samassa talossa on ollut suomalaisia opiskelijoita aikaisemminkin, joten paikka oli jo valmiiksi hyväksi havaittu. 


Orientaatioviikon sisältöä

Heti ensimmäisenä päivänä sunnuntaina oli tapaaminen opettajamme kanssa Maseno Universityllä, Kisumun kampuksella. Kävimme läpi kunkin harkkatoiveita alustavasti. Orientaatioviikon aikana kävimme tutustumassa moneen eri harjoittelupaikkaan. Orientaatiota ja harjoittelun aloittamista on hieman haitannut täällä vallitseva julkisten sairaaloiden lakko. Hoitajat eivät ilmeisesti ole saaneet palkkojaan muutamiin kuukausiin, ja sairaalat ovat nyt lakon takia suljettuna. 

Emme esittele vielä tässä vaiheessa tarkemmin harjoittelupaikkoja, sitten vasta kun olemme niissä päässeet tekemään kunnolla duunia. Tässä kuitenkin paikat jossa vierailimme...

Maanantai - New Life orpokoti

Tiistai - Blue Cross

Keskiviikko - County Hospital ja Main Hospital, olivat toki lakossa...

Torstai - Kenyan Kids orpojen tyttöjen koti

Perjantai - Orongo, leskien ja orpojen kylä  

Lauantai - Illanistujaiset, oli ihana päästä tanssimaan ! 

Sunnuntai - Sunnuntaikirkko, oli mielenkiintoista päästä tutustumaan paikalliseen kulttuuriin uskonnollisesta näkökulmasta. 




Fiiliksiä ja havaintoja

 - Ihmiset ovat täällä hyvin lämminhenkisiä ja toivottavat aina lämpimästi tervetulleeksi. Yhtäkään suoranaisesti töykeää tai ilkeää ihmistä ei ole tullut vastaan. 
- Täällä on LÄMMIN ! Päivisin on noin +28-30 astetta, öisin on noin +20 astetta. Hassua nyt kun oikein asiaa ajattelee, ei ole täällä kyllä kertaakaan tullut kylmä. 
- Kisumu on suhteellisen siistin oloinen kaupunki, toki roskia on ympäriinsä ja ilma on kaupungissa saasteiden takia melko paksua, mutta tilanne voisi olla paljon pahempikin.
- Afrikkalainen aikakäsitys on ehkä merkittävin asia johon täytyy totutella. Suomessa on tottunut siihen, että ajoissa täytyy olla ja mieluusti varttia aikaisemmin. Täällä ei ole niin justiinsa, aikataulut ja suunnitelmat elävät välillä melko villisti.
Tulossa varmaan pian kuvapostausta, sillä tähän tekstiin emme saaneet liitettyä kaikkia haluamiamme kuvia. Lisäksi tulossa postaus ensimmäisestä oikeasta harjoitteluviikosta.




Afrikkaterkuin, Mira ja Aleksandra

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiekkakirppujen poistoa

Kuva
Tervehdys taas! Saimme tällä viikolla uuden kokemuksen, kun pääsimme Kenyan Kids -harjoittelupaikkamme kautta auttamaan tungiaasista eli hiekkakirppujen aiheuttamasta loisinfektiosta kärsiviä ihmisiä. Tietoa hiekkakirpuista Katsotaanpas hieman näin aluksi, minkälaisten olioiden kanssa ollaan tekemisissä. Hiekkakirppu on trooppisilla alueilla tavattu loishyönteinen. Täällä Keniassa yleinen nimitys hiekkakirpuille on "jiggers". Ne elävät maaperässä kuten hiekassa ja mudassa. Kun paritellut naaraskirppu löytää mahdollisen isännän, se hyppää (kyllä, ne pystyvät hyppäämään noin 20cm matkan) iholle, tyypillisesti jalkaan tai käteen. Ne tunkeutuvat ihon sisälle, jättäen peräpäänsä ihon pinnalle jotta ne pystyvät munimaan. Kyseessä ei ole harmiton tartunta, sillä hoitamattomana tungiaasi ihossa voi aiheuttaa ihon paiseita ja kuolioita. Jopa kokonaiset sormet ja varpaat saattavat tuhoutua. Toissijaisena ongelmana tungiaasista voi seurata infektioita, kuten esime...
Lue lisää

Jäätävimmät hetket Keniassa ja asiaa peloista

Kuva
Eipä tarvi sitten ainakaan vanhainkodissa valehdella Mira täällä kirjoittelee. Meillä on mennyt täällä Keniassa yleisesti katsoen aivan vallan mainiosti, mutta muutamia hetkiä on tullut vastaan, missä on tullut vähän äitiä ikävä. Tässä postauksessa kerron jäätävimmistä tilanteista, mitä vastaan on tullut, sekä pohdin hieman pelkojani, joita minulla oli ennen tänne lähtemistä. Tämän postauksen idea ei ole pelotella ketään, vaan lähinnä viihteen muodossa kertoa kummallisista sattumuksista, joita olemme kohdanneet. Täälläkään ei kaikki mene aina niinkuin Strömsössä :D.  Lähtemiseen liittyvät pelot Koen tässä tekstissä myös hyödylliseksi käsitellä lähtemiseen liittyviä pelkoja. Ennen tänne tuloa varmaan kaikki meistä olivat käyneet kaikenmoisia kauhukuvia päässään läpi, mitä voisikaan sattua. Nyt jäljestä päin asiaa pohdiskellessa, mua pelotti välillä tosi paljon tänne lähteminen.  Muistan, kun luin ulkoministeriön matkustustiedotteen Keniasta, kihosi kyllä kyynel...
Lue lisää

Harjoitteluviikko erityiskoulussa

Kuva
Ensimmäinen harjoitteluviikko: Orientaatioviikon jälkeen oli kaikilla hakusessa, että missä aloittaisimme harkkamme, sillä sairaaloissa hoitajien lakot olivat edelleen päällä. Me aloitimme Miran kanssa mielenterveysharkan Lutheral Church for the Mentally Handicapped koulussa.  Kyseiseen kouluun pääsy oli monien lupahakemusten ja visiittien takana, mutta manantaina vihdoin pääsimme käymään ihan paikan päällä ja sopimaan harjoittelun aloittamisesta rehtorin kanssa.  Kävelimme lähes joka päivä reilut kolme kilsaa kotoa koululle. Matkalla nähtiin slummilaitaman elämää; lehmiä makoilemassa kaduilla, ruoanlaittoa avotulilla, paljon pikipikejä (mopoja) tienvarsilla odottavia kyytiläisiä, paljon pieniä koulupukuisia lapsia, kulkukoiria ja vuohia. Aamuliikenne on hektinen jo 7 jälkeen, ja onkin täysi työ pysyä hereillä ja puikkelehtia ihmisten keskellä ja varoa ettei jää jonkin ajoneuvon alle. Lisäksi ilmansaasteet ovat tehneet oman haasteensa ilmastoon sopeu...
Lue lisää