Päivä katulasten kanssa

Blue Cross -päiväpartio


Tervehdys taasen. Kerromme nyt eräästä päivästä, kun pääsimme Blue Cross -nimisen organisaation kautta tutustumaan kadulla asuviin poikiin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. 


Olemme täällä Kisumun kaduilla törmänneet valitettavan usein äärimmäisen surulliseen näkyyn, nimittäin pieniin poikiin jotka elävät kadulla kerjäten ja liimapullo toisessa kädessä. Vaikka nämä lapset olemme nähneet useasti, näkyyn ei koskaan turru ja sisimmän valtaa usein ahdistus ja suru. Tuona päivänä pääsimme kuitenkin kohtaamaan lapsia hieman valoisammissa merkeissä, nimittän Blue Crossin päiväpartiossa.

 Syy miksi puhumme pelkästään pojista tässä postauksessa, on se että tyttölapsia ei juurikaan näy kaduilla. Kysyimme tähän syytä Blue Crossin työntekijältä, ja hän kertoi meille mm. seuraavia asioita. Katu on tytöille vaarallisempi, sillä riski joutua raiskauksen ja muun hyväksikäytön uhriksi on suuri. Tytöt mielummin sinnittelevät huonoissa olossa kotona tai paikassa, jossa he ikinä joutuvatkaan olemaan, kuin menisivät kadulle. Pojat ajautuvat kadulle ehkä helpommin, ja joskus syy kotoa lähtemiseen ei ole kovin massiivinen. Se saattaa olla esimerkiksi huono koulumenestys, kasvojen menettämisen pelko yhden huonon valinnan takia tai yksi suurempi riita kotona. Joskus taas ongelmat kotona ovat vaikeampia, vanhemmat saattavat käyttää päihteitä, käyttää hirvittävää väkivaltaa lastaan kohtaan tai lapset ovat saattaneet jäädä kokonaan orvoiksi. 

 
Tähän väliin hieman tietoa tästä organisaatiosta. Pääsimme vierailemaan ensimmäisen kerran heidän pojille tarkoitetussa nuorisokeskuksessaan jo orientaatioviikolla. Kyseisessä keskuksessa he tarjoavat lapsille mm. kodin, koulumahdollisuuden ja ruuan. Kaikki kadulla asuvat pojat ovat oikeutettuja tulemaan nuorisokeskukseen, jos he pystyvät sitoutumaan päihteettömyyteen ja muihin yhteistä hyvinvointia tukeviin sääntöihin. Mutta; poikien on tahdottava itse tulla Blue Crossille, heitä ei oteta sinne väkisin. Päiväpartio on erittäin tärkeä osa tätä prosessia, kun henkilökunta jalkautuu kaduille. Tällöin lapset saavat rauhassa oppia tuntemaan heidät, ja he pystyvät rakentamaan luottamusta ja oppivat tuntemaan jokaisen pojan tarinan. Hieman lisää tietoa löytyy mm. näiltä sivustoilta.


Päiväpartion aktiviteetit

Kokoonnuimme aamusella Blue Crossin työntekijöiden kanssa eräälle hylätylle rakennukselle, mihin alkoi kerääntymään noin 10-15 -vuotiaita poikia. Blue Crossilla on ollut joka torstai tällainen tapahtuma jo jonkun aikaa, joten pojat tiesivät tulla paikalle. Alkuun pojat olivat hyvin ns päällekäyviä, sillä he olivat hyvin päihtyneitä liiman vuoksi. Melkeinpä jokaisella pojalla oli siis vanha korkiton muovipullo, jonka pohjalla on oranssihtavan väristä liimaa. He säilyttivät pulloa paitansa kauluksessa, siten että se oli suoraan heidän nenänsä alla imppaamista varten. Liima oli erittäin voimakasta, ja vain hetken oleiltuamme heidän seurassaan, liiman haju ja vaikutukset kävivät meille niin voimakkaiksi, että jouduimme kaikki istuutua vähän kauemmaksi. 



Pian kuitenkin tunnelma alkoi kirkastumaan, kun pojat laittoivat liimapullonsa pois. He vaihtoivat likaiset vaatteensa Blue Crossin tarjoamiin pelivaatteisiin jalkapalloa varten. Heille annettiin vedet, saippua ja vadit, ja he pesivät omat vaatteensa ja laittoivat ne kuivumaan auringonvaloon. He kerääntyivät joukkueisiin, ja aloittivat lämmittelyn jalkapallo-ottelua varten.


Ja sitten pojat pelasivat. Voi juku, miten ihmeellistä oli, kuinka he jaksoivat pelata täydellä teholla kaksi kokonaista erää. Liiman aiheuttama sekavuus hälveni, eikä heitä meinannut enää tunnistaa samoiksi syrjääntyneiksi lapsiksi, jotka näimme vielä hetki sitten. Ensin mekin suunnittelimme pelaavamme heidän kanssaan, mutta nopeasti kävi ilmi että nämä tytöt olisivat vallan jääneet jalkoihin siinä melskeessä. 




Puolivälitauolla pääsimme juttelemaan heidän kanssaan paremmin, kun sekavuus oli hälvennyt. Monesta kuoriutui hyvin fiksu nuorukainen, ja he opettivat meille muutamia sanoja luo'ksi ja kiswahiliksi, ja me opetimme heille muutaman sanan suomen kieltä.


Pelin jälkeen heille tarjottiin peseytymismahdollisuus. He vaihtoivat omat, nyt puhtaat vaatteensa ylleen. Seuraavaksi kokoonnuimme koko joukolla piiriin pitäen käsistä kiinni, tätä kutsuttiin nimellä "circle of trust". Työntekijät puhuivat pojille, ja rohkaisivat heitä tulemaan mukaansa Blue Crossin nuorisokeskukselle, pois kadulta. Pidimme trust fall -tyylisen leikin, jonka opetus oli, että vaikka itse kaatuisit ja elämä ajautuisi raiteilta, on olemassa ihmisiä, jotka auttavat ja haluavat sinulle hyvää. He puhuivat paikallista kieltä, joten kaikkea emme ymmärtäneet. Lopuksi me suomalaiset saimme sanoa omat terveisemme, jossa mm. rohkaisimme heitä pitämään mahdollisimman hyvää huolta itsestään ja toisistaan. 


Tämän jälkeen heille tarjottiin ruoka, joka oli paikalliseen tyyliin riisiä ja papuja. Tunnelma oli ihana, kun pojat olivat päässeet peseytymään, saivat vatsansa täyteen lämmintä ja hyvää ruokaa ja saivat juodakseen puhdasta vettä. 

Blue Crossin henkilökunta on kertakaikkisesti ihastuttavaa väkeä, jotka tekevät työtä täydellä sydämellään. He kertoivat avoimesti kaupungin tilanteesta, ja arvioivat karkeasti että Kisumun kaduilla olisi noin 600 katupoikaa. He olivat myös hyvin kiinnostuneita, kuinka paljon meillä on Suomessa katulapsia. Tuntui hieman absurdilta kertoa, että meillä ei kyllä totta tosiaan Suomessa ole lapsia kaduilla, vaan viimeistään valtio ja lastensuojelu huolehtii heidät sieltä pois. Tuntuu uskomattomalta, että Kenian valtion toimesta kukaan ei tunnu erityisesti piittaavan lapsista kaduilla.

Puhuimme myös liiman vaikutuksista aivoihin. Liimaa on täällä helppo saada ja helppo käyttää, ja kadulla asuvat lapset ajautuvat käyttämään sitä turruttaakseen nälkää, kylmyyttä ja kipua. Kuitenkin huolestuttava ja laajasti tiedetty fakta on, että liiman imppaaminen pitkäkestoisesti vaurioittaa aivoja peruuttamattomasti. 


Liimaa imppaavien lasten näkeminen tuo tietenkin surullisen olon, mutta päivän välittävä tunnelma ja turvallisten aikuisten läsnäolo toi paljon lohtua. Ei voi muutakun toivoa ja tehdä kaikki mitä täällä pystyy sen eteen, että huominen olisi näille lapsille parempi.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiekkakirppujen poistoa

Jäätävimmät hetket Keniassa ja asiaa peloista

Harjoitteluviikko erityiskoulussa